Arjen sankaritarinoita

Tervetuloa tutustumaan arjen sankareihin eri puolilta maailmaa! Päivitämme sivuja uusilla kertomuksilla viikottain suuren paaston aikana.

Sankaritarinoita pääset myös kuulemaan Arjen sankarit kiertueella. Päivitetty versio kiertuekalenterista.

 

Maureenin tarina, Kenia

Olen Maureen. Asun Keniassa Riruta Satellite -nimisellä alueella. Minulla on aviomies, jonka olen tuntenut siitä asti kun kävimme yhdessä koulua. Meillä on 1,5-vuotias tytär nimeltään Theodora. Hänen nimensä tarkoittaa Jumalan lahjaa. Seurakuntani pappi isä Innocentios antoi lapselle tämän nimen, sillä olin surullinen. Minun ensimmäinen tyttäreni kuoli.

Käytyäni koulun loppuun, pääsin opiskelemaan yritysjohtamista ja nyt minulla on 23-vuotiaana oma yhden naisen yritys, jossa mieheni toimii apuna. Yritys tarjoaa erilaisia palveluja kuten hiusten- ja parranleikkuuta ja myy elokuvia ja musiikkia. Meillä voi myös ladata kännyköitä.

Oman yrityksen aloittaminen oli vaikeaa, mutta olen työstäni onnellinen. Haluaisin laajentaa toimintaa ja olen valmis tekemään erilaisia tehtäviä yrityksessä. Pidän ihmisistä ja olen kiinnostunut heistä.

Äitini Doreen on 37-vuotias ja auttaa lapsenhoidossa, kun omilta töiltään ehtii. Hän on siivoojana ortodoksisen kirkon ylläpitämässä alakoulussa. Minun isäni kuoli, kun olin 6-vuotias ja siitä lähtien äitini on joutunut pärjäämään yksin kolmen lapsen kanssa.

Äidin suru, Moldovia

Olen suurperheen äiti Moldovasta. Moldova sijaitsee Ukrainan ja Romanian rajanaapurissa Nistrujoen varrella. Viimeisten kymmenen vuoden aikana köyhistä kylistä on kadonnut työikäinen väestö ulkomaille. Kaikki etsivät parempaa toimeentuloa.

Koillis-Moldovan kylissä on vielä kovin köyhää, eikä kaikilla ole varaa hankkia polttopuita tai hiiltä talonlämmitykseen. Polttoainekin maksaa lähes yhtä paljon kuin Suomessa. Kyliin ovat jääneet vanhukset ja lapset – ja me, joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Mieheni yrittää elättää perheen pienillä tuloilla. Hän ansaitsee päivässä vain 60–75 leitä eli 4–5 euroa. Pihamaalle olemme keränneet varastoon maissia ja kurpitsaa talven varalle. Maissin rungot kuivatamme polttopuiksi.

Meille syntyi viime syksynä neljäs lapsi. Hän on kuvassa kahden kuukauden ikäinen ja isosisko pitää hänestä huolta. Mutta sitten tuli talvi ja tammikuussa vauva kuoli – emme pystyneet lämmittämään pientä mökkiämme tarpeeksi ja ruuastakin on puutetta.

Nyt yritämme selvitä tämän talven yli ja toivomme, että jonakin päivänä elämä alkaisi helpottaa. Koulun alkaminen on vanhemmille lapsille tärkeää, että edes he voivat päästä elämässä eteenpäin

Pappi pyörällä, Tansania

Olen isä Luka Tansaniasta. Asun perheeni kanssa Mugorogoron pienessä kylässä Rushwa-järven rannalla. Kotitalomme on kirkon vieressä. Se on pyhitetty ihmeidentekijä Nikolaokselle. Meidän kotitalon ympärillä kasvaa banaanipuita, maissia, kahvipensaita. Tansaniassa papit eivät saa rahapalkkaa vaan olemme saaneet kirkolta tämän pienen maa-alueen viljetäväksi oman perheen tarpeisiin. Ilmasto ylängöllä on ihanteellinen maanviljelyyn. Tämä on vehreää seutua ja myös tällä hetkellä ortodoksisuuden keskittymä Tansaniassa.

Opiskelin papiksi pienessä Kasikizin pappisseminaarissa. Mistäpä olisin arvannut, että nyt pappina saan palvella kahdeksaa muutakin seurakuntaa saman järven ympärillä. Olen onnekas, koska pystyin viimeinkin ostamaan itselleni moottoripyörän.  Moottoripyörällä matkat kylästä toiseen taittuvat nopeammin kuin apostolinkyydillä – etäisyyttä työalueen laidasta toiseen on 50 kilometriä.

Pari kertaa vuodessa yritän ehtiä käymään pappisseminaarissa opettamassa. Käytännössä kierrän seurakunnasta toiseen ja toimitan jumalanpalveluksia. Vaikka kirkossa ei ole muita työntekijöitä harvalukuisen papiston lisäksi, ovat kirkot täynnä ahkeria ja touhukkaita naisia. Myös täällä Mugorogoron kylässä kirkon ympärillä on viljelmä, josta seurakunnan naiset vuorollaan huolehtivat. Näin saamme myös vähän varoja diakoniatyöhön.